perjantai 31. toukokuuta 2013

lahjasukat


 
Ajatteliko joku otsikon perusteella, että minä lahjoisin jotakuta sukilla? Näin ei todellakaan ole päässyt käymään, vaan tilanne on aivan päinvastainen. Minun puikoiltani sukkia tipahtelee luvattoman harvoin. Mikä on kummallista, sillä sukat ovat mahtavan monipuolinen neuletyö: suhteellisen nopeasti valmistuva, tuiki tarpeellinen, yksinkertainen mutta tarjoaa mahdollisuuden vaikka minkämoisiin kikkailuihin. Siitä huolimatta anoppi on ollut se, joka on pitänyt meidät villasukissa. Anopin kuoltua olemme olleet pienessä sukkapulassa. Viime syksynä jopa ostimme lapsille saapassukat kirpputorilta! Aika noloa neulovaiselle.
 
 
Eilen posti toi tyttärille paketin, joka sisälsi jokaiselle oman parin käsinneulottuja villasukkia. Sukat ovat yhtä hienoja kuin anopin neulomat! Eikä ihme, anopin tytärhän näiden takana on. Sukissa on vahvistettu kantapää ja kauniit nauhakavennukset. Langat ovat kuulemma Tallinnan reissulta. Karnaluksista? Sinne en ole koskaan päässyt. Arvatkaa, haluaisinko!
 
Toivottavasti käly ei pahastu sukkiensa esittelystä. Mytta enhän minä näin hienoja malta olla hehkuttamatta! Sukkien ihanuudesta kertoo sekin, että eräs nukkui yönsä villasukat jalassa, vaikka keli on jo melko lämmin. Minä taas olen otettu siitä, että joku haluaa tehdä lapsilleni jotain. Useimmat taitavat ajatella että teen itse. Mutta kuten juuri tunnustin, enhän minä tee.

tiistai 28. toukokuuta 2013

hiilikuituiset neulepuikot



Puikoilla Holst Garnin Coastia, jonka värikartta on muuten niin hengästyttävän herkullinen, että haaveilen ties minkälaisista yhdistelmistä (raitoja!), vaikka puuvillapitoiset langat eivät muuten suosikkeihini kuulukaan. Hiilikuidusta valmistetut Knit Pron Karbonz-pyöröt taas edustavat uusinta tekniikkaa neulenörttien päänmenoksi. Suuren puikkopettymykseni jälkeen olen metsästänyt täydellisiä puikkoja, joten hiilikuidun testaaminen oli ikään kuin pakollista.

Mainospuheet väittävät hiilikuitupuikkoja katkeamattomiksi. Vaikka tämä väite olisi helppo tenavatestillä kumota tai vahvistaa, terävän neulepuikon antaminen lapsen käteen on turhan riskaabelia touhua. Luottakaamme siis mainospuheeseen ja siihen, että minun puikkoni ovat säilyneet ehjinä. Neuloessa puikot joustavat mukavasti, mutta puikon ja metallipään saumakohta tuottaa pientä hankaluutta ajoittain. Tosin se voi johtua myös juuri tästä lanka & puikko -yhdistelmästä. Kaapeli on niin pehmeä ja taipuisa ettei sen kanssa ole tarvinnut juurikaan väitellä, mistä olen erityisen tyytyväinen.

Karbonz-puikkoja valmistetaan tällä hetkellä 1,5-3,5 -millisinä. Sen kokoluokan puikkotarpeen voisin näillä korvatakin. Puupuikkojen kaipuu on silti kova...

tiistai 21. toukokuuta 2013

amelia



 Malli/Pattern: Amelia by Laura Chau
Lanka/Yarn: Tosh DK (tern)
Puikot/Needles: 4mm

Olemme Amelian kanssa kohdanneet aiemminkin vain todetaksemme, että emme ole oikein sopivia toisillemme. Toivoin uuden yrityksen korjaavan tilannetta, onhan Amelia melko suloinen pieni nuttu, joka sopii mitä parhaimmin mekkojen ja hameiden kanssa pidettäväksi. Neuloessa kaikki tuntuikin menevän putkeen, onhan malli tuttu ja ohje hyvä. Jossain vaiheessa aloin tosin epäillä ettei lanka riittäisi loppuun saakka. Koska tämä malli neulotaan alhaalta ylöspäin se tuntui todella ongelmalta, sillä pituuksien kanssa on hankala kikkailla tähän suuntaan neulottaessa. En halunnut vajaamittaisia hihoja ellei se ole aivan välttämätöntä, eikä minua myöskään huvittanut lähteä kokeilulinjalle ja purkaa koko yläosaa jos lanka loppuisi kesken tai jos alkaisikin näyttää siltä, että se riittäisi sittenkin täyspitkiin hihoihin. Onneksi muistin, miten sama ongelma aikanaan ratkaistiin Jaanamaassa, ja tein samoin: Loin hihasilmukat väliaikaisesti ja neuloin yläosan valmiiksi. Sitten purin hihojen silmukat puikoille ja neuloin hihat ylhäältä alaspäin. Tämä kikkailu osoittautui lopulta tarpeettomaksi, sillä lanka riitti täysmittaisiin hihoihin, ja sitä jäi vielä vyyhdillinen ylikin. 



Kaula-aukkoa jouduin myös hieman korjailemaan. Se on tässä mallissa muutenkin melkoisen antava, mutta olisittepa nähneet sen blokkauksen jälkeen, kun superwash-käsitelty merino oikein rentoutui! Virkkasin kaula-aukon ympäri kerroksen kiinteitä silmukoita jättäen joka neljänne silmukan väliin, ja sain kaulusta kiristettyä sen verran ettei se luiskahda olkapäiltä. Niin että kovasti olen Amelietani hellinyt ja silitellyt, mutta silti jokin hiertää välejämme edelleen. Onneksi tulee kesä ja keveämmän tarve. Syksyllä mieli ehkä on asettunut paremmalle kannalle.

lauantai 18. toukokuuta 2013

ruusunkukka


 

 Malli: Orelma Mekkotehdas -kirjasta
Koko: 98/104 cm 
Kangas: 100% puuvilla Eurokankaan palalaarista

Kuten kerroin, Orelma-mekkomallia piti kokeilla useamman kerran. Tästä ruusukankaasta ompelin aiemmin keväällä keskimmäiselle tyttärelle Riinen, johon olin liiankin tyytyväinen. Nyt siitä valmistui kaksi Orelmaa. Lahjapakettiin päätynyt versio jäi taskuttomaksi, tähän toiseen ompelin kokeeksi taskutkin. Osuivat melkein kohdalleen, ja muistin poimuttaa yläreunan. 


Lähiempää tarkastelua vaativa yksityiskohta lienee tämä napinläpihalkio, johon edellisessä mekkopostauksessa jo viittasin. Ei sen vuoksi että se olisi erityisen briljantti yksityiskohta - päinvastoin. Huomasin nimittäin, ettei siitä minun taidoillani saa siistiä. Ompelin ensimmäisen nappihalkion varmaan viisi kertaa (onneksi kangas kesti purkamisen!). Toisen mekon kohdalla sujui jo hieman paremmin, mutta molemmissa halkion alareuna tahtoo kääntyä rumasti ulospäin. Vaan ei hätää - mekko mekolta näyttää sujuvan paremmin. Nappilenkkiä en myöskään saanut sopimaan sievästi reunakantin alle, kuten kuvasta näkyy.  


Nyt on kuitenkin tainnut läydä niin, että olen onnistunut karistamaan pedanttiuteni jonnekin matkan varrelle. Kokonaisuutta katsellessa kestän ne pienet virheet ongelmitta. Ja hyvä niin. Moottorini on jo pitkään ollut tyhjäkäynnillä, joten on parempi saada jotain valmiiksi kuin tehdä jotain täydellisesti. Se täydellinen kun saattaa jäädä kokonaan valmistumatta.  

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

tänä tuulisena päivänä

 

Eilisiltana juhlittiin ensimmäistä kertaa viimeistä kevätjuhlaa päiväkodissa, ja
tänä aamuna tutustutettiin esikoinen tulevaan opinahjoonsa.
Merkillisen nopeasti ovat viimeiset seitsemän vuotta kuluneet. 
En ole ihan pysynyt perässä.  

Kasvavatko lapset nopeammin kuin äidit? 
 

maanantai 13. toukokuuta 2013

äidillä on ompelukone


Äidillä on imuri, kertoi kuopuksen askartelema äitienpäiväkortti. Äitienpäiväkorttien kertomat ovat avartavia ja hauskojakin, ellei antaudu liialliseen psykologisointiin. Kuten silloin, kun esikoinen aikanaan avautui, että äiti on kiva paitsi joskus vähän vihainen. Imurin nouseminen ensimmäiseksi tätä äitiä kuvailevaksi yksityiskohdaksi on kuitenkin jokseenkin huvittavaa. En nimittäin miellä itseäni lainkaan imuroivaksi äidiksi. Ja vihainenkin taidan olla juuri imuroidessani. Harja ja kihveli ovat käytössä huomattavasti imuria useammin, ja niitäkin käyttelee yleensä lasten isä. Olenkin sitä mieltä, että tässä lapsen havainnossa on perustavanlaatuinen virhe. Imurin sijasta olisi voinut todeta että äidillä on ompelukone. Ja äiti on viime aikoina vallan valtautunut koneensa kanssa.  


Ompelin taannoin ihana ruusuisen Riinen Mekkotehdas -kirjasta. Sittemmin on tahtonut ompeluaika olla vähissä. Orelmaa on toteutuskelpoiseksi kehuttu, joten ajattelin, että sen sopivan loppukevään opiskelukiireiden lomaan. Toteutuskelpoinen tarkoittaa nimittäin helppoa ja nopeaa: Etu- ja takakappaleet ovat idettiset, samoin hihat, joten kaavakappaleita ei monia tarvita. Ei tarvita myöskään tukikankaita, muotokaitaleita tai muita kommervenkkejä. Niin innostuin moisesta mutkattomuudesta, että erikokoisia orelmia on kiireessä syntynyt jo useampi kappale, ja leikattuna on vielä yksi värikkämpiä kantteja odottava versio. (Selityksenä yhdet synttärit, yhdet kevätjuhlat ja se että yksi tarttee kun siskotkin saa.)

Ei se silti mennyt kuin Strömössä. Kimuranteimmassa kohdassa - nappihalkion huolittelussa - tulin ihan vahingossa fuskanneeksi.  Kangasta oli nimittäin sen verran vähän, että jouduin leikkaamaan takakappaleen kahdesta palasta ja ompelemaan sauman keskelle, jolloin nappihalkio syntyi ja tuli huolitelluksi kuin itsestään - mikä tietenkin kostautui seuraavaa nappihalkiota tehdessä. Takakappaleen kuvioita en pystynyt kohdistamaan. Taskun valtavaa kokoa hämmästelimme myös, kunnes aloin kirjaan ohjeen mukaisesti poimuttaa taskua seuraavaan mekkoon... Ja kun nyt kritiikin makuun päästiin, niin ei tuo kangaskaan ihan optimaalisinta mekkomateriaalia ole. Kuvatkin otin kännykällä.


Toimivuus on kuitenkin käytännössä todistettu. Emme välitä siitä että keskipaksu puuvilla on hitusen jäykkää. Emmekä siitä, että keskellä takakappaletta on ruma sauma, jossa kuviot melkein kohtaavat. Toivomme, että kankaan värit kestävät pesua ja pitoa, sillä tytär on kovin ihastunut mekkoonsa. Tasku vain pistää silmääni sen verran pahasti, että sille täytynee tehdä jotain.

torstai 2. toukokuuta 2013

kesävillatakki



Malli/Pattern: Golden Wheat Cardigan by Veera Välimäki (lapselle muokattu)
Lanka/Yarn: Malabrigo Yarn Merino Worsted
Puikot/Needles: 4mm

Esikkoni, aurinkoni, yhteistyökykyä pullollaan. Seisoisit nyt hetken paikallasi, äiti haluaa kuvan siitä takista. Vaan tyytyminen on siihen mitä saa, ja se lienee aivan oikein ja ansaittua. Lapsella ei nimittäin koko talvena ole ollut villatakkia. Se pakottaa inventoimaan kulunutta vuotta. Takki oli suunnitteilla jo syksyllä, langat ja napit valmiina, mallikin valittuna. Mutta en ole saanut aikaiseksi. Olen raahautunut läpi talven enemmän ja vähemmän ankeissa tunnelmissa, väsyneenä ja arjen hankaluutta tuntien. Yhtäkkiä kesä, joka vasta oli ohi, on taas edessä.


Neuloin sitten lapselle kesävillatakin. Ja sitä se on sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä koon kanssa meni pahasti säätämiseksi. Mallitilkun perusteella tehdystä laskutoimituksesta huolimatta ensimmäinen versio oli 4-vuotiaan kokoa. Kävi siis  niin, kuin minulle usein käy, käsialani napakoitui kun aloin neuloa isompaa pintaa. Edellinen esikoiselle tarkoitettu neule päätyi pikkusiskolle, joten tälle en halunnut käyvän niin. Neuloin toisen version reippaasti isommilla silmukkamäärillä: ohjeen pienimmän koon mukaan, pituuksia muokaten. Lopputulema on silti naftinlainen. Ja kuten tiedämme, lapset kasvavat kesän aikana kuin ruoho, joten syksyllä tästä takista tuskin on enää iloa. Onkohan sallittua toivoa viileitä kelejä jonnekin juhannukseen saakka, että lapsi ehtii käyttää takkia edes vähän aikaa? Siinä vaiheessa hihat varmaan liputtavat jo niin pahasti että olemme valmiita helleaaltoon.